[1] Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.
[2] Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.
[3] Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.
[4] Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!
[5] Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.
[6] Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.
[7] Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?
[8] Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?
[9] Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?
[10] Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.
[11] Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?
[12] Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.
[13] Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.
[14] Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.
[15] Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.
[16] Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.
[17] Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!
[18] Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.
[19] Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.
[20] Vain kahta asiaa sinulta pyydän – jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.
[21] Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.
[22] Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.
[23] Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!
[24] Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?
[25] Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?
[26] Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.
[27] Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,
[28] vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.