[1] Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:
[2] – Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!
[3] Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.
[4] Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani
[5] ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!
[6] Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.
[7] Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,
[8] nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.
[9] Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.
[10] Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.
[11] Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:
[12] Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.
[13] Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.
[14] Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.
[15] Olin sokealle silmä, rammalle sauva.
[16] Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.
[17] Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
[18] Minä ajattelin: »Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.
[19] Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.
[20] Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta.»
[21] Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.
[22] Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
[23] He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.
[24] Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.
[25] Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.