[1] Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
[2] – Onko mielestäsi oikein, että sanot: »Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!»
[3] Tai että kysyt: »Mitä minä siitä hyödyn, että pysyttelen irti synnistä?»
[4] Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!
[5] Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.
[6] Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee?
[7] Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan!
[8] Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.
[9] Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, huutavat apua maan mahtavien vallan alla.
[10] Kukaan ei kysy: »Missä on Jumala, minun luojani, hän, joka yön pimeydessäkin kohottaa huulillemme ylistyslaulun,
[11] hän, joka opettaa meidät taitavammiksi kuin maan eläimet ja viisaammiksi kuin taivaan linnut?»
[12] He huutavat apua, mutta heidän pahuutensa ja röyhkeytensä tähden hän ei vastaa.
[13] Turha heidän on huutaa. Jumala ei kuule, Kaikkivaltias ei heihin katso.
[14] Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.
[15] Mutta jos nyt Jumalan viha ei olekaan syttynyt, jos hän ei vaadi tilille, jos ihmisen julkeus ei häntä liikuta,
[16] turhaa ääntä Job pitää, turhaan hän syytää tyhjiä sanoja.