Skip to content
Opens in a new window

[1] Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

[2] Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

[3] Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

[4] Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

[5] Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

[6] Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

[7] Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

[8] Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

[9] Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

[10] Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

[11] Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

[12] Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

[13] Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

[14] Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

[15] Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

[16] Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

[17] Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

[18] Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

[19] Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

[20] Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

[21] kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

[22] Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

[23] Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

[24] Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

[25] Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

[26] Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.

Jobin Kirja — Chapters