[1] Nyt Job sanoi:
[2] – Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
[3] Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.
[4] En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
[5] Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
[6] Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
[7] Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?
[8] He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
[9] Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
[10] Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
[11] Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
[12] he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
[13] Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
[14] Jumalalle jumalattomat sanovat: »Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi.»
[15] He ajattelevat: »Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?»
[16] He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.
[17] Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?
[18] Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?
[19] Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!
[20] Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!
[21] Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
[22] Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?
[23] Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
[24] lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
[25] Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
[26] Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
[27] Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
[28] Te tietysti sanotte: »Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?»
[29] Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
[30] Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
[31] Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
[32] Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
[33] Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
[34] Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne. Elifasin kolmas puhe