[1] Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
[2] »Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
[3] Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
[4] Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
[5] Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
[6] jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
[7] Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
[8] Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
[9] Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
[10] He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
[11] ’Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
[12] Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
[13] Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
[14] hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
[15] Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
[16] Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
[17] Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
[18] Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
[19] Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.’
[20] Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
[21] Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
[22] Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole.»