[1] »Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
[2] Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
[3] Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
[4] Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
[5] Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.
[6] Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
[7] Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
[8] Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
[9] Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.
[10] Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
[11] Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
[12] Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?
[13] Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,
[14] niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
[15] Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
[16] Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
[17] Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
[18] tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
[19] Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
[20] Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
[21] Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole.»