[1] »Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
[2] Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
[3] Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
[4] Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
[5] Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen – ottaa sen vaikka orjantappuroista – ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
[6] Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
[7] vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
[8] Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
[9] hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
[10] joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
[11] että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
[12] Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
[13] hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
[14] päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
[15] Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
[16] Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
[17] Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
[18] Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
[19] Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
[20] Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
[21] Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
[22] Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
[23] Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
[24] Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
[25] Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
[26] Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
[27] Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari.»