[1] Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
[2] »Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
[3] Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
[4] sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta – mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
[5] Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
[6] Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
[7] Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
[8] Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
[9] niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
[10] avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
[11] Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
[12] Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
[13] Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
[14] Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
[15] Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
[16] Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
[17] Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
[18] Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
[19] Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
[20] Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
[21] Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
[22] Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
[23] Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: ’Sinä teit väärin’?
[24] Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
[25] kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
[26] Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
[27] Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
[28] jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
[29] Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
[30] Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
[31] Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
[32] Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
[33] Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa.»