[1] Job vastasi ja sanoi:
[2] »Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
[3] Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
[4] Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
[5] Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
[6] Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.
[7] Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
[8] Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
[9] Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
[10] Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
[11] Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
[12] Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
[13] Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
[14] Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?»