[1] »Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
[2] kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?
[3] Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
[4] Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
[5] Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
[6] Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
[7] Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
[8] Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
[9] sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
[10] Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
[11] se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
[12] Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
[13] Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
[14] Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
[15] Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
[16] Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
[17] Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
[18] Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
[19] Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
[20] Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
[21] Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
[22] Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
[23] Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
[24] Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
[25] Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
[26] Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
[27] Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
[28] Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
[29] Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
[30] Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
[31] Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
[32] Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
[33] Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin.»
[34] Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
[35] »Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!»
[36] Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
[37] »Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;
[38] kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee.»