[1] »Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
[2] Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
[3] Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
[4] Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
[5] Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
[6] Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
[7] Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
[8] tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
[9] Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
[10] Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
[11] Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
[12] Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
[13] Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
[14] Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
[15] Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
[16] Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
[17] Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
[18] Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
[19] Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
[20] Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
[21] ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
[22] sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
[23] Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
[24] Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
[25] Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
[26] koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
[27] koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?» –
[28] »Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate.»