[1] Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
[2] vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
[3] ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
[4] Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
[5] Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
[6] Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: »Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
[7] Minä ajattelin: ’Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta’.
[8] Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
[9] Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
[10] Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
[11] Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
[12] Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
[13] Älkää sanoko: ’Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen’.
[14] Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
[15] He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
[16] Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
[17] Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
[18] Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
[19] Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
[20] Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
[21] En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
[22] Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois.»