[1] Elihu lausui ja sanoi:
[2] »Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,
[3] että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: ’Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?’
[4] Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.
[5] Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.
[6] Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?
[7] Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?
[8] Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.
[9] Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,
[10] ei kysytä: ’Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,
[11] joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?’
[12] Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.
[13] Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,
[14] saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.
[15] Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,
[16] niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti.»