[1] »Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
[2] Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
[3] Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
[4] He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
[5] Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
[6] Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
[7] Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
[8] He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
[9] Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
[10] He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
[11] Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
[12] Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
[13] Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
[14] Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
[15] Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: ’Ei yksikään silmä minua näe’, ja hän panee peiton kasvoillensa.
[16] He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
[17] Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut.» –
[18] »Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
[19] Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.
[20] Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
[21] Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt.» –
[22] »Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
[23] Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
[24] He ovat kohonneet korkealle – ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
[25] Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?»