[1] »Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
[2] minä sanon Jumalalle: ’Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
[3] Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
[4] Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
[5] Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
[6] koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
[7] vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?’
[8] Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
[9] Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
[10] Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
[11] Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
[12] Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
[13] Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
[14] jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
[15] Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
[16] Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
[17] Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
[18] Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
[19] Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
[20] Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
[21] ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
[22] maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä.»