[1] Job vastasi ja sanoi:
[2] »Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
[3] Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
[4] Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
[5] Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
[6] Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
[7] Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
[8] Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
[9] Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
[10] Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
[11] Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
[12] He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
[13] He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
[14] Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: ’Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
[15] Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?’
[16] Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
[17] Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
[18] Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
[19] Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
[20] Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
[21] Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
[22] Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
[23] Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
[24] hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
[25] Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
[26] Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
[27] Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
[28] Kun sanotte: ’Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?’
[29] niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
[30] että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
[31] Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
[32] Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
[33] Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
[34] Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne – niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle.»