[1] Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!
[2] Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.
[3] Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?
[4] Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?
[5] Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.
[6] He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia
[7] ja sanovat: »Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa.»
[8] Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.
[9] Hän, joka on luonut korvan – hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe?
[10] Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja – hänkö ei rankaise?
[11] Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.
[12] Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.
[13] Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.
[14] Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.
[15] Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.
[16] Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?
[17] Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.
[18] Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.
[19] Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.
[20] Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!
[21] He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.
[22] Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.
[23] Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.