[1] Miksi kansat kapinoivat, kansakunnat juonia punovat?
[2] Miksi kuninkaat nousevat kapinaan, hallitsijat liittoutuvat keskenään Herraa ja hänen voideltuaan vastaan?
[3] »Me heitämme pois ikeemme, katkomme orjuuden kahleet!»
[4] Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa, Herra pilkkaa heitä.
[5] Hän puhuu heille vihassaan ja kauhistuttaa heidät kiivaudellaan:
[6] »Minä itse olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni!»
[7] Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: »Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
[8] Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi.
[9] Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat.»
[10] Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat! Ottakaa opiksenne, maan mahtavat!
[11] Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto.
[12] Tervehtikää poikaa, hänen voideltuaan, suudelkaa häntä, muuten Herra vihastuu teihin ja te suistutte tieltänne tuhoon, sillä hetkessä syttyy hänen vihansa. Hyvä on sen osa, joka turvaa häneen!