[1] Salomon psalmi. Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi, opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
[2] Hän jakakoon kansallesi oikeutta, köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
[3] niin vuoret kantavat rauhan hedelmää ja oikeus verhoaa kukkulat.
[4] Olkoon hänen tuomionsa köyhän turva, maan vähäiset saakoot hänen apunsa, ja sortajat hän murskatkoon,
[5] niin häntä kunnioitetaan polvesta polveen, niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu.
[6] Olkoon hän kuin sade kuivalle nurmelle, kuin maahan lankeava kevätsade.
[7] Kukoistakoon oikeus hänen päivinään, ja vallitkoon rauhan runsaus, kunnes kuuta ei enää ole.
[8] Merestä mereen hän hallitkoon, suurelta virralta maan ääriin asti.
[9] Kumartakoot häntä aavikoitten asujat, hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
[10] Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat, Saban ja Seban kuninkaitten verot.
[11] Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
[12] sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.
[13] Hän säälii kurjaa ja avutonta ja pelastaa köyhät ahdingosta,
[14] lunastaa heidät väkivallan ja sorron alta, ja jokaisen henki on hänelle kallis.
[15] Eläköön hän kauan ja saakoon Saban kultaa. Rukoilkoon kansa aina hänen puolestaan, pyytäköön lakkaamatta hänelle siunausta,
[16] niin maa kasvaa viljaa yltäkylläisesti, vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti, laiho on sankka kuin Libanonin metsä ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa.
[17] Pysyköön hänen nimensä ikuisesti, muistettakoon se aina auringon alla. Tuokoon se kaikille siunausta, ja kansat ylistäkööt hänen onneaan.
[18] Ylistetty on Herra, Israelin Jumala, ihmeelliset ovat hänen tekonsa, ei ole hänelle vertaa!
[19] Ylistetty ikuisesti hänen nimensä kunnia. Maa on täynnä hänen kirkkauttaan. Aamen, Aamen.
[20] Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät tähän.