[1] Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,
[2] valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan
[3] ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.
[4] Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.
[5] Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.
[6] Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,
[7] mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.
[8] Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.
[9] Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.
[10] Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
[11] Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
[12] Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.
[13] Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
[14] Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.
[15] Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
[16] Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,
[17] joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
[18] Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.
[19] Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.
[20] Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.
[21] Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.
[22] Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.
[23] Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.
[24] Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.
[25] Niin merikin, tuo suuri ja aava – miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!
[26] Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.
[27] Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.
[28] Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
[29] Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.
[30] Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.
[31] Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
[32] hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
[33] Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
[34] Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.
[35] Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!