[1] Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene!
[2] Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita.
[3] Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan.
[4] He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa!
[5] He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla.
[6] Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan!
[7] Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi.
[8] Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa.
[9] Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi.
[10] Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta.
[11] Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät.
[12] Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan.
[13] Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä.
[14] Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko,
[15] pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä!
[16] Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan.
[17] Hän syyti kirouksia – saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut – jääköön itse siunauksetta!
[18] Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy.
[19] Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan.
[20] Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa.
[21] Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut!
[22] Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla.
[23] Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka.
[24] Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
[25] Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät.
[26] Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut!
[27] Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat.
[28] Kirotkoot vain – sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita.
[29] Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan.
[30] Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän.
[31] Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita.