[1] Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi.
[2] Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,
[3] niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!
[4] Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.
[5] Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
[6] Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
[7] He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
[8] Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
[9] Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
[10] Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
[11] Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.
[12] Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
[13] Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
[14] Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
[15] Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
[16] Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
[17] Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
[18] Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
[19] Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
[20] hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
[21] Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.