[1] Daavidin psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni! Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa.
[2] Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani, hän on turvani ja pelastajani, kilpi, jonka taakse suojaudun. Hän alistaa kansat valtaani.
[3] Herra, mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä ajattelet. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.
[4] Ihminen on kuin tuulenhenkäys, hänen päivänsä katoavat kuin varjo.
[5] Herra, kallista taivaasi ja astu alas! Kosketa vuoria, niin että ne savuavat!
[6] Iske leimuava salama, lyö hajalle kaikki viholliseni! Ammu nuolesi, saata heidät sekasortoon!
[7] Ojenna korkeudesta kätesi ja auta minut turvaan, pelasta minut syvistä vesistä! Pelasta muukalaisten käsistä –
[8] heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.
[9] Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun, kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan.
[10] Sinä annat kuninkaille voiton, sinä pelastat palvelijasi Daavidin. Torju julma miekka, joka iskee minuun.
[11] Pelasta minut muukalaisten käsistä – heidän suunsa puhuu petoksen sanoja ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.
[12] Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia, jo nuorena vahvoiksi varttuneita, tyttäremme kuin kauniita pylväitä, temppelin koristusten kaltaisia.
[13] Viljaaittamme ovat täpötäynnä, meillä on kaikkea yllin kyllin. Lampaita ja vuohia on tuhansittain, kymmenintuhansin kedoillamme,
[14] lehmämme ovat lihavia ja tiineitä. Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta, ei kuulu valitusta toreiltamme.
[15] Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!