[1] Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?
[2] Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.
[3] Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.
[4] Jumalaton ylvästelee: »Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!» Siinä hänen ajatuksensa.
[5] Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa. Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,
[6] sanoo itsekseen: »Mikään ei minua horjuta! Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!»
[7] Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa, hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.
[8] Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille ja murhaa salaa viattoman, vaanii katseellaan avutonta.
[9] Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona tiheikössä. Hän vaanii siepatakseen heikon, kaappaa köyhän verkkoonsa.
[10] Niin sortuu avuton ja heikko, köyhät joutuvat hänen valtansa alle.
[11] Hän sanoo itsekseen: »Ei Jumala välitä, hän on kääntänyt katseensa pois, ei hän mitään huomaa.»
[12] Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia!
[13] Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?
[14] Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun.
[15] Murra jumalattomien voima, rankaise heitä, tee loppu vääryydestä!
[16] Herra on kuningas aina ja iäti! Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.
[17] Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.
[18] Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta.