[1] Laulunjohtajalle. Virsi, jonka Daavid sepitti,
[2] kun edomilainen Doeg oli kertonut Saulille: »Daavid on mennyt Ahimelekin luo.»
[3] Miksi ylpeilet pahuudellasi, sankari? Jumalan uskollisuus kestää päivästä päivään.
[4] Sinä punot turmiollisia juonia, kielesi on kuin terävä veitsi, sinä petturi!
[5] Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, valhetta enemmän kuin totuutta. (sela)
[6] Sinä rakastat parjausta ja panettelua, petoksen kieltä.
[7] Sen tähden Jumala murskaa sinut, hän tarttuu sinuun ja tempaa sinut teltastasi, kiskoo juuresi irti elävien maasta. (sela)
[8] Kun hurskaat tämän näkevät, pelko valtaa heidät. Mutta pian he nauravat:
[9] »Noin siinä kävi, kun hän ei ottanut Jumalaa turvakseen! Hän luotti suureen rikkauteensa, turvautui tuhoisiin juoniinsa.»
[10] Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon.
[11] Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan.