[1] Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
[2] Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
[3] Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»
[4] Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
[5] Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
[6] joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
[7] Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään.
[8] Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.
[9] Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.
[10] Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.
[11] Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?
[12] Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
[13] Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!
[14] Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.
[15] Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.
[16] Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto.
[17] Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt.