[1] Laulunjohtajalle. Säestetään gatilaisilla soittimilla. Asafin psalmi.
[2] Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, riemuhuuto Jaakobin Jumalalle! Hän on väkevä auttajamme.
[3] Virittäkää soitto, tuokaa rummut, ottakaa harppu ja helkkyvä lyyra.
[4] Puhaltakaa torveen, kun on uudenkuun aika, kun on täysikuu, kun vietämme juhlaa!
[5] Tämä on Israelille annettu säädös, määräys, jonka Jaakob on Jumalaltaan saanut.
[6] Herra antoi sen Joosefin heimolle käydessään Egyptin maata vastaan. Kuulen puhetta, jollaista en ole kuullut:
[7] »Minä nostin taakan sinun harteiltasi, sait irrottaa kätesi kantokorista.
[8] Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut, minä vastasin sinulle ukkospilvien kätköistä ja koettelin sinua Meriban veden luona. (sela)
[9] »Kuule, kansani, minä varoitan sinua. Kunpa kuulisit minua, Israel!
[10] Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.
[11] Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
[12] »Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella.
[13] Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
[14] Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
[15] Minä nujertaisin heti sen viholliset, kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.»
[16] Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
[17] Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.