<Psalmien Kirja 129

[1] Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti – näin sanokoon Israel –

[2] kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu.

[3] Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.

[4] Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.

[5] Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia.

[6] He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään –

[7] siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään,

[8] eivätkä ohikulkijat sano: »Siunatkoon teitä Herra.» Me siunaamme teidät Herran nimessä.