[1] Matkalaulu. Herra, muista Daavidia, muista, mitä hän sai kärsiä –
[2] hän, joka vannoi Herralle valan, antoi Jaakobin Väkevälle lupauksen:
[3] »Kotitelttaani en astu, en mene makuusijalleni,
[4] en suo silmilleni unta enkä lepoa silmäluomilleni,
[5] ennen kuin löydän Herralle sijan, asuinpaikan Jaakobin Väkevälle.»
[6] Me kuulimme, että se on Efratassa, löysimme sen läheltä Jaaria.
[7] Menkäämme sinne, missä on Herran asumus, kumartukaamme hänen istuimensa eteen.
[8] Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi, sinä ja arkku, jossa voimasi on!
[9] Olkoon pappiesi vaatteena vanhurskaus, riemuitkoot sinun uskolliset palvelijasi.
[10] Daavidin, palvelijasi, takia: älä torju voideltuasi!
[11] Herra on vannonut Daavidille valan, antanut lupauksen, jota hän ei peruuta: »Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.
[12] Jos poikasi pitävät minun liittoni ja säädökset, jotka heille opetan, myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi aikojen loppuun saakka.»
[13] Herra on valinnut Siionin, sen hän on halunnut asunnokseen.
[14] »Tämä on iäti minun asuinpaikkani. Tänne minä jään, tämän minä halusin.
[15] Siion saa minun siunaukseni: siltä ei ravintoa puutu, sen köyhät minä ruokin kylläisiksi.
[16] Sen pappien ylle minä puen pelastuksen, sen uskolliset iloitsevat ja riemuitsevat.
[17] Siellä minä uudistan Daavidin mahdin, sytytän voidellulleni lampun.
[18] Kaikki hänen vihollisensa minä vaatetan häpeällä. Hänen kruununsa sädehtii ja loistaa.»