[1] Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin »Älä tuhoa». Runo, jonka Daavid sepitti, kun hän pakeni Saulia luolaan.
[2] Armahdaminua, Jumala, armahdaminua, sinuun minä turvaan. Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse.
[3] Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, hän vie asiani päätökseen.
[4] Kun vainoojani herjaavat minua, hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut. (sela) Hän antaa armonsa, hän on uskollinen!
[5] Ympärilläni on leijonia, ne himoitsevat ihmislihaa. Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, niiden kieli kuin miekan terä.
[6] Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, kirkkautesi yli kaiken maan!
[7] He asettivat verkon tielleni lannistaakseen minut. He kaivoivat kuopan eteeni mutta putosivat siihen itse. (sela)
[8] Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. Minä tahdon laulaa ja soittaa!
[9] Herää, sydämeni, herää, harppu, helky, lyyra, minä tahdon herättää aamuruskon!
[10] Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
[11] Sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
[12] Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, kirkkautesi yli kaiken maan!