[1] Laulunjohtajalle. Niin kuin »Aamuruskon peura». Daavidin psalmi.
[2] Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
[3] Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
[4] Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
[5] Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
[6] sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
[7] Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
[8] Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:
[9] »Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!»
[10] Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
[11] Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
[12] Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.
[13] Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat,
[14] kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.
[15] Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.
[16] Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
[17] Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut,
[18] ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun,
[19] jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.
[20] Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!
[21] Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,
[22] pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!
[23] Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
[24] Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!
[25] Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.
[26] Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.
[27] Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!
[28] Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,
[29] sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.
[30] Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä,
[31] mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen,
[32] ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.