[1] Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin »Älä tuhoa». Daavidin runo.
[2] Ovatko tuomionne oikeita, te vallanpitäjät, tuomitsetteko te ihmisiä oikein?
[3] Ette! Sydämenne halusta te teette maan päällä vääryyttä, väkivallalle te raivaatte tietä.
[4] Väärämieliset ovat harhateillä syntymästään saakka, äitinsä kohdusta asti ovat valehtelijat eksyksissä.
[5] Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he tukkivat korvansa, ovat kuin kuuro kyy,
[6] joka ei kuule käärmeenlumoojan ääntä, vaikka tämä kuinka taitavasti lumoaisi.
[7] Jumala, revi hampaat heidän suustaan, murskaa noiden leijonien leukaluut, Herra!
[8] Hajotkoot, haihtukoot he ilmaan kuin vesi. Herra ampukoon nuolensa, niin että he sortuvat,
[9] menehtyvät kuin etana, joka kuivuu, menehtyvät kuin keskenmennyt sikiö, joka ei näe valoa.
[10] Jo ennen kuin ohdakkeenne kasvavat piikkiryteiköksi, myrsky tempaa ne kiukkuisesti pois.
[11] Vanhurskas saa iloita, sillä hän näkee koston hetken, hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä.
[12] Niin ihmiset sanovat: »Vanhurskas kyllä palkitaan. On sittenkin olemassa Jumala, joka jakaa oikeutta maan päällä.»