[1] Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle.
[2] Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
[3] Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
[4] Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.
[5] Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,
[6] huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
[7] Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
[8] Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
[9] Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
[10] Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
[11] Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.
[12] Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
[13] Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
[14] Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
[15] Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
[16] Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,
[17] kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
[18] Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
[19] Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
[20] Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
[21] Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
[22] Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
[23] kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
[24] Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.
[25] Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
[26] Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
[27] Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.
[28] Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
[29] Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.