[1] Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
[2] Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,
[3] koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.
[4] Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.
[5] Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.
[6] Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.
[7] Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.
[8] Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
[9] Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.
[10] Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,
[11] koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.
[12] Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.
[13] Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
[14] Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
[15] Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
[16] Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.
[17] Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.
[18] Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.
[19] Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
[20] Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.
[21] Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
[22] Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!
[23] Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.
[24] He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
[25] Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.
[26] He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
[27] He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.
[28] Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
[29] Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
[30] He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
[31] Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
[32] Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!
[33] Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekkaaavikoiksi,
[34] hedelmällisen maan suolaaroksi siellä asuvien pahuuden tähden.
[35] Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.
[36] Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.
[37] He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.
[38] Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.
[39] Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.
[40] Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,
[41] mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.
[42] Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.
[43] Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.