[1] Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin »Liiton lilja». Daavidin runo. Opetettavaksi.
[2] Daavid sepitti tämän runon, kun hän kävi sotaa Mesopotamian ja Soban aramealaisia vastaan. Paluumatkalla Joab voitti Suolalaaksossa kaksitoistatuhatta miestä ja kukisti näin Edomin.
[3] Jumala, sinä hylkäsit meidät, löit meidät maahan, sinä vihastuit meihin. Auta meidät jälleen jaloillemme.
[4] Sinä järisytit maata ja annoit sen revetä. Korjaa sen murtumat, muuten se sortuu.
[5] Sinä olet antanut kansasi kokea kovia, olet juottanut meille viiniä, joka sai meidät hoipertelemaan.
[6] Mutta palvelijoillesi sinä nostat merkkiviirin, sinun viirisi luo he kokoontuvat, pois nuolien ulottuvilta. (sela)
[7] Auta meitä väkevällä kädelläsi, pelasta ne, joita rakastat. Vastaa meille!
[8] Jumala on puhunut pyhäkössään: »Riemuiten minä annan teille Sikemin, jaan teille Sukkotinlaakson.
[9] Minun on Gilead, minun on Manasse, Efraim on kypärä päässäni, Juuda on valtikkani.
[10] Moab on pesuvatini, Edomiin minä heitän kenkäni. Filisteaa vastaan minä kohotan sotahuudon!»
[11] Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin? Kuka opastaa minut Edomiin?
[12] Sinä, Jumala, olet hylännyt meidät etkä kulje sotajoukkomme mukana.
[13] Auta meitä, me olemme hädässä! Turha on ihmisten apu.
[14] Jumalan voimalla me teemme suuria tekoja, hän polkee maahan vihollisemme.