[1] Laulunjohtajalle. Lauletaan korkealla poikaäänellä. Daavidin psalmi.
[2] Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni, kerron sinun ihmeelliset tekosi.
[3] Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta, ylistän sinun nimeäsi, Korkein.
[4] Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon, kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
[5] Sinä, oikeamielinen tuomari, sinä nousit istuimellesi, tuomitsit, ja asiani voitti.
[6] Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat, heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi.
[7] Viholliset on lyöty, murskattu ainiaaksi. Heidän kaupunkinsa sinä olet repinyt maahan, ei edes muistoa ole heistä jäljellä.
[8] Mutta Herra hallitsee ikuisesti, oikeus on hänen valtaistuimensa perusta.
[9] Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, langettaa kansoille oikeat tuomiot.
[10] Herra on sorrettujen turva, hän on suoja ahdingon aikana.
[11] Sinuun luottavat kaikki, jotka tuntevat sinut. Sinä, Herra, et hylkää ketään, joka etsii sinulta apua.
[12] Ylistäkää Herraa! Hän hallitsee Siionissa! Kertokaa hänen tekonsa kaikille kansoille!
[13] Hän muistaa kaikkia sorrettuja, hän kuulee heidän avunhuutonsa, veritekoja hän ei unohda.
[14] Herra, ole minulle armollinen, katso, kuinka viholliseni sortavat minua! Sinä tuot minut takaisin kuoleman porteilta.
[15] Silloin minä julistan sinun suuria tekojasi, huudan julki iloni Jerusalemin kaduilla.
[16] Kansat suistuivat kuoppaan – itse ne olivat sen kaivaneet. Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan – itse he olivat sen virittäneet.
[17] Herra osoitti voimansa, toteutti tuomionsa: omiin juoniinsa jumalaton jäi kiinni. Välisoitto. (sela)
[18] Peräytykööt väärintekijät tuonelaan asti, väistykööt kansat, jotka unohtavat Jumalan!
[19] Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi, sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin.
[20] Astu esiin, Herra! Älä salli ihmisten ylvästellä! Vedä kansat tuomiolle!
[21] Herra, syökse ne pelon valtaan! Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä! (sela)