[1] Päästyämme turvaan saimme tietää, että saari oli Mal ta.
[2] Saaren asukkaat kohtelivat mei tä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat mei dät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sa taa.
[3] Paavali keräsi sylyksen risuja ja pani ne nuotioon, mutta kuu muus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen.
[4] Kun saarelaiset näkivät käär meen riippuvan hänen kä des sään, he sanoivat toisilleen: »Tuo on varmaankin murhamies. Merestä hän pelastui, mutta kostotar ei sallinut hänen elää.»
[5] Mutta Paavali ravisti käär meen tu leen, eikä hänelle tapahtunut mitään,
[6] vaikka saarelaiset odottivat kä den ajettuvan tai Paavalin kaa tu van äkkiä kuolleena maahan. Kun he olivat aikansa odottaneet ja näkivät, ettei Paavalille tapahtunut mitään merkillistä, he tu li vat toi siin ajatuksiin ja sanoivat: »Hän on joku jumala.»
[7] Lähistöllä oli maatiloja, jotka omisti Publius, saaren ylin vir ka mies. Hän otti meidät luokseen ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolmen päivän ajan.
[8] Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hä nen luokseen, rukoili, pani kä ten sä hänen päälleen ja paransi hä net.
[9] Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat Paavalin luo, ja he saivat avun vaivoihinsa.
[10] Monin tavoin he sitten osoit ti vat meille kunnioitustaan, ja kun taas jat koimme matkaa, he an toi vat meille kaikkea, mitä tarvitsimme.
[11] Kolmen kuukauden kuluttua lähdimme merelle laivassa, joka oli talvehtinut saarella. Laiva oli aleksandrialainen, ja sen keulas sa oli Castorin ja Polluxin kuvat.
[12] Tulimme Syrakusaan ja vii vyimme siellä kolme päivää.
[13] Sitten lähdimme taas pur jeh ti maan ja saavuimme Regiumiin. Kun olimme olleet siellä päivän, al koi puhaltaa ete lätuuli, ja me pääsimme kahdessa päivässä Puteoliin.
[14] Siellä tapasimme veljiä, ja nämä pyysivät meitä jäämään vii kok si luokseen. Näin me saavuimme Roomaan.
[15] Siellä asuvat veljet olivat jo kuulleet meistä ja tulivat meitä vas taan Forum Appiin ja Tres Tabernaen pikkukaupunkeihin saakka. Nähdessään heidät Paavali kiitti Jumalaa ja sai lisää roh ke ut ta.
[16] Kun sitten olimme perillä Roo massa, Paavalille annettiin lu pa asua omassa asunnossa yh des sä häntä vartioivan sotilaan kanssa.
[17] Kolmen päivän kuluttua Paa va li kutsui juutalaisten joh to mie het luokseen. Kun nämä olivat saapuneet, hän sanoi: »Veljet! Mi nut luovutettiin Jerusalemissa roo malais ten käsiin, vaikka en ole millään tavoin rikkonut kan saam me enkä isiltä perimiämme sää dök siä vastaan. Nyt minut on tuo tu vangittuna tänne.
[18] Roomalaiset kyllä olisivat kuulustelun jälkeen päästäneet minut vapaaksi, koska en ollut tehnyt mitään, mistä olisin an sain nut kuolemanrangaistuksen,
[19] mutta juutalaiset olivat sitä vastaan. Niinpä minun oli vedot tava keisariin – ei kui ten kaan sii nä mielessä, että mitenkään tahtoisin syyttää kansaani.
[20] Tämän kaiken takia minä kut suin teidät tänne saadakseni ta va ta teidät ja puhua kanssanne. Olen näet kahleissa Israelin toivon tähden.»
[21] Juutalaiset vastasivat: »Emme ole saaneet Juudeasta mitään kir jet tä, jossa kerrottaisiin sinusta, eikä kukaan veljistä ole täällä käy des sään puhunut sinusta pahaa, ei julkisesti eikä yksityisesti.
[22] Mielellämme kuitenkin kuu lisimme, mitä sinä näistä asi ois ta ajattelet. Sen näet olemme saa neet tästä lahkosta tietää, että se kaikkialla herättää vastustusta.»
[23] He sopivat Paavalin kanssa uu desta tapaamisesta, ja määräpäivänä heitä tuli useampia hänen majapaikkaansa. Aamuvarhai ses ta iltamyöhään Paavali todisti heil le Jumalan valtakunnasta ja selitti sitä. Mooseksen lakiin ja pro feet toihin vedoten hän yritti taivuttaa heidät uskomaan Jeesukseen.
[24] Jotkut vakuuttuivatkin siitä, mitä hän puhui, mutta toiset py syi vät epäuskoisina.
[25] He eivät päässeet keskenään yhteisymmärrykseen, ja heidän lähtiessään Paavali sanoi ai no as taan nämä sanat: »Oikein on Pyhä Henki profeetta Jesajan suulla puhunut teidän isistänne:
[26] – Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa äl kää kä käsittäkö. Katsomalla kat so kaa älkääkä nähkö.
[27] Sillä paatunut on tämän kan san sydän, vain vaivoin he kuu le vat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät sil mil lään näkisi, eivät korvillaan kuu lisi eivätkä sydämellään ym mär täi si, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
[28] Tietäkää siis: Jumala on lä het tä nyt pelastussanomansa pakana kansoille, ja ne myös kuulevat sitä!»
[30] Täydet kaksi vuotta Paavali sit ten asui omassa vuokraasun nos saan ja otti vastaan kaikki, jot ka tulivat hänen luokseen.
[31] Hän julisti Jumalan val ta kun taa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä.