[1] Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo
[2] ja pyysi tältä Damaskoksen sy na gogille osoitettuja kirjeitä, jot ka valtuut taisivat hänet vangitse maan tuolle tielle läh te neet, sekä miehet että naiset, ket kä vain kä siin sä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.
[3] Matkalla, Saulin ollessa jo lä hel lä Damaskosta, taivaasta lei mah ti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen.
[4] Hän kaatui maahan ja kuuli ää nen sanovan: »Saul, Saul, mik si vainoat minua?»
[5] Hän kysyi: »Herra, kuka sinä olet?» Ääni vastasi: »Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
[6] Nouse ja mene kaupunkiin. Siel lä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.»
[7] Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään.
[8] Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Da mas kok seen kädestä taluttaen.
[9] Kolmeen päivään hän ei näh nyt mi tään, ei syönyt eikä juonut.
[10] Damaskoksessa oli Ananiasniminen opetuslapsi. Herra pu hut te li häntä näyssä: »Ananias!» »Tässä olen, Herra», hän vastasi.
[11] Herra sanoi: »Mene Suoralle kadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kut sutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee,
[12] ja näyssä hän on nähnyt, että Ananiasniminen mies tulee si sään ja panee kätensä hänen pääl leen, jotta hän saisi näkönsä takaisin.»
[13] Ananias vastasi: »Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka pal jon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi.
[14] Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitse maan kaikki, jotka huuta vat avuk si sinun nimeäsi.»
[15] Mutta Herra sanoi hänelle: »Me ne, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja ku nin kai den ja myös Israelin kansan edes sä.
[16] Minä tulen osoittamaan hä nel le, että hän joutuu paljon kär si mään minun nimeni tähden.»
[17] Ananias lähti. Hän meni si säl le taloon, pani kätensä Saulin pääl le ja sanoi: »Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta sai sit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.»
[18] Samassa oli kuin suomut oli si vat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jal keil le, ja hänet kastettiin.
[19] Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui. Saul viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona.
[20] Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.
[21] Kaikki, jotka kuuntelivat hän tä, olivat ihmeissään. He sa noi vat: »Eikö tämä sama mies pyr ki nyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin tullut vangitakseen heidät ja vie däk seen ylipappien eteen?»
[22] Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa. Vääjäämättömin todis tein hän osoit ti, että Jeesus on Kristus, ja saattoi näin Da maskoksen juutalaiset hämmennyksen valtaan.
[23] Jonkin ajan kuluttua juu ta lai set päättivät tappaa Saulin.
[24] Saul sai kuitenkin vihiä hei dän hankkeestaan. He pitivät kau pun gin porteilla vartiota yötä päi vää, jotta saisivat hänet surma tuk si,
[25] mutta eräänä yönä opetuslapset auttoivat hänet pakoon las ke mal la hänet korissa muurilta alas.
[26] Jerusalemiin saavuttuaan Saul yritti liittyä opetuslasten jouk koon, mutta kaikki pelkäsivät hän tä eivätkä uskoneet, että hänestä oli tullut opetuslapsi.
[27] Silloin Barnabas tuli hänen avukseen ja vei hänet apostolien luo. Hän kertoi heille, kuinka Saul oli tiellä nähnyt Herran, kuinka Herra oli puhunut hänelle ja kuin ka hän Damaskoksessa oli roh keas ti julistanut sanomaa Jeesuksesta.
[28] Sen jälkeen Saul eli ja vai kut ti heidän parissaan Jerusalemissa. Rohkeasti hän julisti sanomaa Herrasta.
[29] Hän puhui myös kreikankielisille juutalaisille ja väitteli heidän kanssaan, mutta he yrittivät tap paa hänet.
[30] Kun uskonveljet saivat tietää tämän, he veivät Saulin Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsokseen.
[31] Kaikkialla Juudeassa, Gali leas sa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Her ran pelossa, ja Pyhä Henki vahvis ti sitä, niin että se yhäti kas voi.
[32] Pietari kiersi paikkakunnalta toiselle ja tuli myös Lyddassa asu vi en pyhien luo.
[33] Hän tapasi kaupungissa Ai neasnimisen miehen, joka oli hal vaantunut ja oli ollut vuoteenomana kahdeksan vuotta.
[34] Pietari sanoi hänelle: »Jeesus Kristus parantaa sinut, Aineas! Nouse ja kokoa vuoteesi.» Mies nousi heti.
[35] Kaikki, jotka asuivat Lyd das sa ja Saaronin tasangolla, nä ki vät hänet, ja he kääntyivät ja uskoivat Herraan.
[36] Joppessa oli opetuslasten jou kos sa Tabitaniminen nainen; nimi on kreikaksi Dorkas. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä runsain määrin.
[37] Mutta noihin aikoihin hän sai ras tui ja kuoli, ja hänet pestiin ja kannettiin kattohuoneeseen.
[38] Lydda on lähellä Joppea, ja kun opetuslapset kuulivat Pie ta rin olevan siellä, he lähettivät kak si miestä viemään hänelle sanan: »Tule kiireesti meidän luok sem me.»
[39] Pietari lähti heti miesten mu kaan. Kun hän tuli paikalle, hänet vietiin kattohuoneeseen, ja leskivaimot kerääntyivät hänen ympä ril leen ja näyttivät itkien hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan vielä heidän kanssaan.
[40] Pietari käski kaikkien pois tua. Hän polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sa noi: »Tabita, nouse!» Nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan.
[41] Pietari ojensi hänelle kätensä ja auttoi hänet jalkeille. Sitten Pie ta ri kutsui huoneeseen lesket ja kaikki pyhät, ja he saivat nähdä, että Tabita oli elossa.
[42] Tapahtumasta levisi tieto ym päri Joppea, ja monet uskoivat nyt Herraan.
[43] Pietari jäi vielä joksikin aikaa Jop peen ja asui erään Simonnimisen nahkurin luona.