[1] Mellakan laannuttua Paavali kutsui opetuslapset kool le ja puhui heille roh kai sevas ti. Sit ten hän hyvästeli heidät ja lähti kohti Makedoniaa.
[2] Matkansa varrella hän kaik kial la rohkaisi uskonveljiä. Saavuttuaan Kreikkaan
[3] hän viipyi siellä kolme kuu kaut ta. Kun hän oli aikeissa jat kaa matkaansa meritse Syyriaan, hän sai kuulla juutalaisten salahankkeesta ja päättikin kiertää Makedonian kautta.
[4] Hänen mukanaan lähtivät be roia lainen Sopatros, Pyrr hok sen poika, tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundos, derbeläinen Gaios, Timoteus ja aasialaiset Tykikos ja Trofimos.
[5] Nämä menivät edeltä ja odot ti vat meitä Troaksessa.
[6] Me muut purjehdimme happa mat toman leivän juhlan jäl keen Filippistä, ja viisi päivää matkat tuamme saavuimme Troakseen heidän luokseen. Viivyimme sit ten siellä viikon ajan.
[7] Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jat kaa matkaansa, puhui koolla ole vil le, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka.
[8] Ylimmän kerroksen huo nees sa, jossa olimme, paloi monta lamp pua.
[9] Muuan Eutykosniminen nuorukainen istui ikkunalla, ja kun Paavali yhä jatkoi puhettaan, hän vaipui syvään uneen ja nukuk sis sa putosi kolmannesta kerroksesta alas. Hänet nostettiin kuolleena maasta.
[10] Mutta Paavali meni alas, pai nau tui häntä vasten, kietoi kä ten sä hänen ympärilleen ja sanoi: »Äl kää hätäilkö, hän on hen gis sä.»
[11] Paavali palasi sitten ylä ker taan, mursi leipää ja söi. Hän kes kus te li opetuslasten kanssa vielä pitkään, aina aamunkoittoon saak ka, ja lähti sitten.
[12] Poika vietiin elävänä kotiin, ja kaikki olivat iloissaan ja roh kealla mielin.
[13] Menimme sitten laivaan ja pur jeh dimme kohti Assosta, jos sa mei dän oli mää rä ottaa Paavali mu kaamme; näin hän oli päät tä nyt, koska halusi mennä sinne ja lan.
[14] Kun tapasimme toisemme Assoksessa, otimme hänet lai vaan ja jatkoimme Mityleneen.
[15] Lähdettyämme sieltä taas me relle tulimme seuraavana päi vä nä Kiossaaren kohdalle, sitä seu raa va na olimme Samoksessa, ja päivää myöhemmin saa vuim me Miletokseen.
[16] Paavali oli näet päättänyt pur jeh tia Efesoksen ohi, ettei häneltä kuluisi liiaksi aikaa Aasiassa. Hän piti kiirettä ehtiäkseen, mikäli mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.
[17] Miletoksesta Paavali lähetti sa nan Efesokseen ja kutsui seu ra kun nan vanhimmat luokseen.
[18] Kun nämä olivat tulleet, Paa va li puhui heille: »Te tiedätte, millä tavoin minä kaiken aikaa, siitä päivästä alkaen jona tänne Aasiaan tulin, olen toiminut tei dän keskuudessanne.
[19] Olen palvellut Herraa nöyrin mielin, kyyneleet silmissä, kai kis sa koettelemuksissa, joita juu ta lai set juonillaan ovat minulle aiheuttaneet.
[20] En ole vaiennut mistään sel lai ses ta, mikä on teille hyödyksi, vaan olen julistanut sanaa ja opet ta nut teitä sekä julkisesti että kodeissanne.
[21] Sekä juutalaisia että kreik ka lai sia olen todistuksellani tai vuttanut kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan meidän Herraamme Jeesukseen.
[22] »Nyt on Pyhä Henki sitonut minut ja vie minua Jerusalemiin, enkä tiedä, mitä siellä on osakseni tuleva.
[23] Tämän vain tiedän: joka kau pun gis sa Pyhä Henki vakuuttaa, että minua odottavat kahleet ja ahdinko.
[24] Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani pää hän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa evankeliumia Jumalan armosta.
[25] »Nyt tiedän, että te ette enää näe minua, ei kukaan teistä, joi den keskuudessa olen elänyt ja julistanut Jumalan valtakuntaa.
[26] Siksi minä tänä päivänä va kuu tan teille, että jos joku teistä joutuu kadotukseen, syy ei ole minun:
[27] minä olen avoimesti ju lis tanut teille kaiken, mitä Jumalan pelastussuunni telmaan kuuluu.
[28] »Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jon ka Herra omalla verellään on it sel leen lunastanut.
[29] Minä tiedän, että lähtöni jäl keen teidän joukkoonne tulee jul mia susia, jotka eivät laumaa säästä.
[30] Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.
[31] Olkaa siis valveilla ja muis ta kaa, että minä kolmen vuoden ajan olen lakkaamatta, yötä päivää kyy nelsilmin opastanut itse kutakin teistä.
[32] »Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.
[33] Hopeaa tai kultaa tai vaatteita en ole keneltäkään halunnut.
[34] Te tiedätte itse, että minä näil lä käsilläni olen hankkinut itselleni ja tovereilleni sen, mitä olemme tarvinneet.
[35] Kaikin tavoin olen teille osoit ta nut, että näin, työtä tehden, tu lee huolehtia vähäosaisista muis ta en Herran Jeesuksen omat sa nat: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’»
[36] Näin puhuttuaan Paavali pol vis tui ja rukoili yhdessä toisten kanssa.
[37] Kaikki itkivät ja syleilivät ja suutelivat häntä.
[38] Kaikkein suurinta tuskaa he tunsivat siitä, etteivät he, niin kuin Paavali oli sanonut, enää näkisi häntä. He saattoivat sitten hänet laivaan.