[1] »Veljet ja isät! Kuulkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni.»
[2] Väkijoukko hiljeni entisestään kuulles saan hänen puhuvan hep reaksi, ja Paavali jatkoi:
[3] »Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan. Kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette.
[4] Minä olin tälle tielle läh te nei den verivihollinen ja vainosin hei tä, pidätin miehiä ja naisia ja toi mi tin heidät vankilaan.
[5] Tämän voi ylipappi ja koko vanhimpien neuvosto todistaa. Heiltä minä myös sain valtuudet, Damaskoksen veljille osoitetut kirjeet, kun lähdin sinne vangit semaan siellä olevia kristittyjä ja tuomaan heidät Jerusalemiin rangaistaviksi.
[6] »Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni.
[7] Kaaduin maahan ja kuulin ää nen sanovan: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’
[8] Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’
[9] Ne, jotka olivat kanssani, nä ki vät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.
[10] Minä kysyin: ’Herra, mitä mi nun tulee tehdä?’ Herra sanoi mi nul le: ’Nouse ja mene Da mas kok seen. Siellä saat kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on mää rät ty.’
[11] Minä en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi matkatoverieni oli talutettava minua. Niin sitten saavuin Damaskokseen.
[12] »Siellä oli Ananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaik ki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa.
[13] Hän tuli luokseni ja sanoi: ’Saul, veljeni, palautukoon näkösi!’ Samassa näköni palasi ja näin hänet.
[14] Hän sanoi: ’Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tah ton sa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä.
[15] Sinusta tulee hänen todis tajansa, sinä kerrot kaikille ih mi sil le, mitä olet nähnyt ja kuullut.
[16] Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.’
[17] »Kun sitten olin palannut Jerusalemiin ja olin temppelissä rukoilemassa, jouduin hurmoksiin
[18] ja näin Herran. Hän sanoi mi nul le: ’Lähde heti Jerusalemista, älä viivyttele. Täällä sinua ei kuun nella, kun todistat minusta.’
[19] Minä sanoin: ’Herra, hehän tie tävät, että minä kuljin syna go gasta synagogaan ja vangitsin ja ruoskitin niitä, jotka uskovat sinuun.
[20] Silloinkin, kun Stefanos, si nun todistajasi, surmattiin, minä olin paikalla, hyväksyin kaiken ja vartioin hänen murhaajiensa vaatteita.’
[21] Mutta hän sanoi minulle: ’Mene, minä lähetän sinut kauas toisten kansojen keskuuteen.’»
[22] Tähän asti juutalaiset olivat kuunnelleet Paavalia, mutta nyt he alkoivat huutaa: »Pois elävien jou kos ta! Tuollainen ei saa elää!»
[23] He huusivat huutamistaan, raastoivat vaatteitaan ja heit te li vät hiekkaa ilmaan.
[24] Silloin komentaja käski viedä Paa valin kasarmiin. Hän käski ruoskia Paavalia ja kuulustella häntä, jotta saisi selville, miksi juutalaiset niin raivokkaasti hyökkäsivät häntä vastaan.
[25] Mutta kun miehet olivat si to neet Paavalin ruoskittavaksi, tämä sanoi vieressä seisovalle sadanpäällikölle: »Onko teillä oikeus ruoskia Rooman kansalaista, vie läpä tutkimatta ja tuomitsematta?»
[26] Tämän kuultuaan sadanpäällikkö meni komentajan luo, ilmoitti asiasta ja sanoi: »Mitä olet tekemässä? Se mies on Rooman kansalainen.»
[27] Komentaja tuli paikalle ja kysyi Paavalilta: »Oletko todella Rooman kan salainen?» Kun Paavali vastasi myöntävästi,
[28] komentaja sanoi: »Minä olen maksanut kansalaisuudestani suu ret rahat.» »Minulla se on ollut syntymästä saakka», vastasi Paavali.
[29] Ne, joiden oli määrä kuu lustella Paavalia, jättivät hä net heti rauhaan, ja komentaja pelästyi, kun havaitsi sidottaneensa Roo man kansalaisen.
[30] Komentaja halusi saada var man selon siitä, mistä juutalaiset Paavalia syyttivät. Niinpä hän seuraavana päivänä päästi Paava lin kahleista, käski ylipapit ja koko Suuren neuvoston koolle ja vei Paavalin kasarmista heidän eteen sä.