[1] Muuan Ananiasniminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan,
[2] mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun.
[3] Silloin Pietari sanoi: »Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saa ta nan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi?
[4] Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle.»
[5] Nämä sanat kuullessaan Ana nias lyyhistyi kuolleena maa han, ja kaikki, jotka olivat tätä kuu le mas sa, joutuivat kauhun valtaan.
[6] Nuoret miehet kietoivat Anani aan ruumiin vaatteeseen, kan toi vat hänet ulos ja hautasivat hänet.
[7] Kolmisen tuntia myöhemmin tuli Ananiaan vaimo sisään, tapahtuneesta mitään tietämättä.
[8] Pietari kysyi häneltä: »Sano minulle, tähänkö hintaan te maa ti lan myitte?» »Niin, juuri siihen hintaan», vastasi nainen.
[9] Silloin Pietari sanoi: »Kuinka te yk sissä tuumin ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? Kuu let ko askelia oven takaa? Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut.»
[10] Siinä samassa nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin. Nuo ret miehet tulivat sisään ja nä ki vät naisen kuolleen. He veivät hänet pois ja hautasivat hänet mie hen sä viereen.
[11] Kauhu valtasi koko seu ra kun nan ja kaikki jotka tästä kuulivat.
[12] Apostolien kätten kautta ta pah tui kansan keskuudessa mo nia tunnustekoja ja ihmeitä. Us ko vat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salo¬mon pylväikössä;
[13] kukaan muu ei rohjennut liit tyä heidän seuraansa. Mutta kan sa piti heitä suuressa arvossa,
[14] ja Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin nais ten kin.
[15] Ihmiset toivat sairaita ka duil le ja panivat heidät vuoteille ja paa reille, jotta Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi jotakuta heistä.
[16] Myös Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli ih mi siä suurin joukoin. He toivat mu ka naan sairaita ja saastaisten hen ki en vaivaamia, ja kaikki nämä tu li vat terveiksi.
[17] Silloin kiihko valtasi ylipapin ja hänen kannattajansa, koko sad dukeusten ryhmäkunnan.
[18] He ottivat kiinni apostolit ja panivat heidät vankilaan.
[19] Mutta yöllä Herran enkeli ava si vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi:
[20] »Lähtekää täältä. Menkää temp peliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat.»
[21] Apostolit tekivät niin. Kun päivä koitti, he menivät temp pe liin ja alkoivat opettaa. Ylipappi ja hänen lähimmät mie hen sä kutsuivat heti aamulla kool le Suuren neuvoston, kaikki Is ra e lin kansan van himmat, ja lähettivät noutamaan apostoleja vankilasta.
[22] Sinne tultuaan palvelijat ei vät kuitenkaan löytäneet heitä. He palasivat ja kertoivat:
[23] »Me näimme omin silmin, että vankila oli tarkoin lukittu ja var ti jat seisoivat ovilla, mutta kun ava simme oven, emme löytäneet sieltä ketään.»
[24] Tämän kuultuaan temppelivartioston päällikkö ja ylipapit oli vat ymmällä eivätkä voineet käsittää, mitä oikein oli tapahtunut.
[25] Silloin tuli joku sanomaan: »Ne miehet, jotka te panitte van ki laan, ovat täällä temppelissä ja opettavat kansaa.»
[26] Vartioston päällikkö lähti mie hi neen noutamaan apostoleita ja toi heidät paikalle. Väkivaltaa he eivät käyttäneet, sillä he pel kä si vät, että kansa voisi kivittää hei dät.
[27] Apostolit tuotiin neuvoston eteen, ja ylipappi alkoi kuulustella heitä.
[28] Hän sanoi: »Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen mie hen nimessä. Mutta nyt koko Je ru sa lem on täynnä teidän oppi anne ja te yritätte panna sen mie hen kuoleman meidän syyksemme.»
[29] Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: »Ennemmin tulee to tel la Jumalaa kuin ihmisiä.
[30] Meidän isiemme Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, jonka te ripustitte ristinpuulle ja murhasitte.
[31] Jumala on korottanut hänet oi kealle puolelleen Ruhtinaaksi ja Pelastajaksi johdattaakseen Is ra e lin kääntymykseen ja antaak seen sille synnit anteeksi.
[32] Me olemme kaiken tämän to dis ta jat – samoin Pyhä Henki, jon ka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat.»
[33] Tämän kuullessaan neu vos ton jäsenet olivat pakahtua raivosta ja aikoivat tappaa heidät.
[34] Silloin nousi neuvoston kes kel tä eräs fariseus, Gamalielni mi nen lainopettaja, jota koko kan sa piti arvossa. Hän käski viedä miehet hetkeksi ulos
[35] ja sanoi sitten: »Israelilaiset, harkitkaa tarkoin, ennen kuin teet te mitään näille miehille.
[36] Ennen meidän päiviämme esiin tyi Teudas. Hän väitti jokin olevansa ja saikin mukaansa nel jä sa taa miestä, mutta hänet tapet tiin ja koko hänen kannattajajoukkonsa hävisi jäljettömiin.
[37] Hänen jälkeensä esiintyi verollepanon aikoihin Juudas Galilealainen. Myös Juudas hou kut te li kansaa puolelleen, mutta hänkin sai surmansa ja koko hä nen kannattajajoukkonsa joutui hajalle.
[38] Siksi annan teille nyt tämän neu von: jättäkää nämä miehet rau haan, antakaa heidän olla. Jos tä mä heidän ajamansa hanke on läh töi sin ihmisistä, se kukistuu it ses tään.
[39] Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan?»
[40] Neuvosto kutsui apostolit si sään, ruoskitti heidät ja kielsi hei tä puhumasta Jeesuksen nimessä, mutta päästi heidät vapaaksi.
[41] Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jee suk sen nimen tähden.
[42] Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.