[1] Edellisessä kirjassani, hyvä Teo filos, kerroin kaikesta sii tä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen
[2] aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla an toi valitsemilleen apostoleille käs kynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen.
[3] Heille hän myös monin kiis tattomin todistein osoitti kuo le man sa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille nel jän kym menen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.
[4] Ollessaan heidän kanssaan ate ri al la Jeesus sanoi: »Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odot ta maan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet.
[5] Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.»
[6] Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: »Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?»
[7] Hän vastasi: »Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.
[8] Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olet te minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassaja Samariassa ja maan ääriin saakka.»
[9] Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.
[10] Ja kun he Jeesuksen etään tyessä vielä tähysivät tai vaal le, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista mies tä.
[11] Nämä sanoivat: »Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jee sus, joka otettiin teidän luotanne tai vaa seen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.»
[12] Silloin he lähtivät tuolta vuo rel ta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan pääs sä. He pa lasivat Jerusalemiin
[13] ja menivät siellä siihen ta loon, jon ka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poi ka, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika.
[14] He pitivät kaikki yhtä ja rukoi livat lakkaamatta yhdessä jouk koon sa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuk sen veljien kanssa.
[15] Eräänä päivänä, kun opetuslapsia oli koolla noin satakaksi kym mentä, Pietari nousi puhumaan.
[16] Hän sanoi: »Veljet! Sen kir joi tus ten sanan oli käytävä to teen, jonka Pyhä Henki Daavidin suul la oli ennalta Juudaksesta lausu nut – tuosta miehestä, joka ryhtyi oppaaksi Jeesuksen vangitsijoille.
[17] Hän kuului meidän jouk koom me ja oli saanut osal leen palvelutehtävän niin kuin mekin.
[18] Petoksensa palkalla hän hank ki it sel leen kappaleen maata, mut ta sitten hän syöksyi päis tikkaa alas, niin että hänen vat san sa halke si ja sisälmykset pur suivat ulos.»
[19] – Tämä tuli yleisesti tiedoksi Jerusalemissa, ja niin se paikka sai heidän kielellään nimen Hakeldama, Veripelto.
[20] »Jo Psalmien kirjassa sa no taan: ’Jääköön hänen asuin si jan sa autioksi, älköön siinä kukaan asuko’, ja: ’Ottakoon toinen hänen kaitsijantehtävänsä.’
[21] Siispä on nyt valittava yksi niistä miehistä, jotka ovat kul ke neet kanssamme koko sen ajan, jolloin Herra Jeesus eli ja vaikutti meidän keskuudessamme,
[22] siitä alkaen, kun Johannes hä net kastoi, aina siihen päivään, jo na hänet otettiin luotamme tai vaa seen. Yksi heistä olkoon hänen ylösnousemuksensa todistajana yhdessä meidän kanssamme.»
[23] Ehdolle pantiin kaksi miestä: Joosef Barsabbas, toiselta ni mel tään Justus, sekä Mattias.
[24] Sitten kaikki rukoilivat: »Her ra, sinä joka tunnet kaikkien sy dämet, ilmoita, kumman näistä kahdesta olet valinnut
[25] astumaan tähän palveluteh tävään ja apostolin virkaan, josta Juudas luopui mennäkseen sinne, minne kuului.»
[26] Sen jälkeen he heittivät mie his tä arpaa, ja arpa lankesi Mat tiakselle. Näin hänet valittiin ja liitettiin kahdentenatoista apostolien joukkoon.