[1] Kun Pietari ja Johannes vielä puhuivat kansalle, tulivat pai kal le pa pit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset.
[2] He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen ve do ten julistivat ylösnousemusta kuolleista.
[3] He pidättivät Pietarin ja Jo han nek sen ja panivat nämä yöksi van ki laan; oli näet jo ilta.
[4] Mutta monet niistä, jotka oli vat kuulleet heidän puheensa, us koi vat. Miehiä oli nyt jo noin viisituhatta.
[5] Seuraavana päivänä kokoontuivat Jerusalemissa juutalaisten hallitusmiehet, vanhimmat ja lainopettajat.
[6] Ylipappi Hannas oli paikalla, samoin Kaifas, Johannes, Alek sand ros ja kaikki muut, jot ka oli vat ylipapillista sukua.
[7] He käskivät tuoda apostolit eteen sä ja kysyivät: »Millä voi mal la ja kenen nimessä te tämän teitte?»
[8] Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: »Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!
[9] Jos meidät nyt pannaan vas taa maan sairaalle tekemästämme hy västä teosta ja ilmoittamaan, ke nen nimessä hänet on parannettu,
[10] niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasare ti laisen, nimessä. Hänet te ristiin naulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voi mas taan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne.
[11] Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi.
[12] Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.»
[13] Kun neuvoston jäsenet nä ki vät Pietarin ja Johanneksen roh ke u den ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi,
[14] ja kun he vielä näkivät pa ran netun miehen seisovan apostolien vieressä, he eivät voi neet väittää vastaan.
[15] He käskivät apostolien pois tua istuntosalista ja neuvottelivat keskenään:
[16] »Mitä me teemme näille mie hil le? Heidän toimestaan on sel väs ti kin tapahtunut ihme. Jerusa lemilaiset sen jo tietävät, emme kä me voi sitä kiistää.
[17] Mutta ettei tapaus tulisi kan san pa rissa vielä laajemmalti tun ne tuk si, meidän on paras jyrkästi kieltää heitä enää puhumasta sen miehen nimessä kenellekään.»
[18] He kutsuivat apostolit sisään ja kiel sivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä.
[19] Mutta Pietari ja Johannes vas ta si vat heille: »Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin tei tä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse.
[20] Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuul leet.»
[21] Silloin neuvoston jäsenet uh kailivat heitä entistä an ka ram min, mutta päästivät heidät sitten va paak si kansan tähden. He katsoivat mahdottomaksi rangaista miehiä, sillä kaikki ylistivät Ju ma laa sen johdosta, mitä oli tapahtunut.
[22] Olihan mies, joka tällä tunnusteolla oli parannettu, jo yli neljänkymmenen vuoden ikäinen.
[23] Vapaaksi päästyään Pietari ja Johan¬nes menivät omiensa luo ja kertoivat, mitä ylipapit ja kansan vanhimmat olivat heille sanoneet.
[24] Sen kuultuaan kaikki al koi vat yhteen ääneen rukoilla Jumalaa. He sanoivat: »Valtias, sinä joka olet luonut taivaan ja maan ja me ren ja kaiken, mitä niissä on!
[25] Sinä olet antanut Pyhän Hen kesi puhua palvelijasi Daa vi din, meidän isämme, suulla: – Mik si pa kanat raivoavat, kansat punovat turhia juonia?
[26] Maailman kuninkaat nou se vat vastarintaan, hallitsijat liittoutuvat Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan.
[27] »Juuri näin on käynyt. Tässä kaupungissa Herodes ja Pontius Pi latus liittoutuivat pakanoiden ja Israelin kansan kanssa pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jon ka sinä olit voidellut.
[28] He toteuttivat sen, minkä sinä voimallasi ja päätökselläsi olit ennalta määrännyt tapahtuvaksi.
[29] Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palveli joil lesi voimaa pelotta julistaa sanaasi.
[30] Ojenna kätesi, niin että sai raat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.»
[31] Kun he olivat päättäneet ru kouk sensa, vavahti paikka, jos sa he olivat koolla, ja he kaikki täyt tyi vät Pyhästä Hengestä ja ju listi vat rohkeasti Jumalan sa naa.
[32] Koko uskovien joukolla oli yk si sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä.
[33] Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylös nou semuksesta, ja Jumalan armo oli hei dän kaikkien osana runsain määrin.
[34] Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman
[35] apostolien haltuun, ja näiltä jokainen sai rahaa tarpeensa mu kaan.
[36] Myös Joosef, Kyproksesta ko toisin oleva leeviläinen, jota apos tolit kutsuivat Barnabakseksi – nimi merkitsee: rohkaisija –
[37] myi omistamansa pellon ja toi rahat apostolien jaettavaksi.