[1] Ylipappi kysyi: »Pitääkö syytös paik kansa?»
[2] Stefanos vastasi: »Veljet, kan sam me isät, kuulkaa minua. Kirk kau den Jumala ilmestyi isällem me Abrahamille, kun hän oli Me sopotamiassa eikä vielä ollut aset tu nut Harraniin.
[3] Jumala sanoi hänelle: ’Lähde maastasi ja sukusi parista ja mene maahan, jonka minä sinulle osoitan.’
[4] Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui Harraniin, ja hä nen isänsä kuoltua Jumala siir si hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.
[5] Jumala ei antanut siitä Abra ha mille jalanleveyden ver taa, mut ta lupasi, että hän antaa sen omak si hänelle ja hänen jälke läisilleen – vaikka Abrahamilla ei ollut lap sia.
[6] Jumala sanoi: ’Sinun jälkeläi sesi tu levat elämään muukalaisina vieraassa maassa, ja heitä pidetään orjuudessa ja sorretaan neljäsataa vuotta.
[7] Mutta minä’ – niin sanoi Ju ma la – ’tuomitsen sen kansan, joka orjuuttaa heitä. Sen jälkeen he läh te vät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa.’
[8] Jumala teki Abrahamin kanssa liiton, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Abrahamille syntyi Ii sak, ja Abraham ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, sa moin Iisak Jaakobin ja Jaakob kan samme kaksitoista kantaisää.
[9] »Kantaisämme kadehtivat Joo sefia ja myivät hänet Egyp tiin. Mutta Jumala oli hänen kanssaan
[10] ja pelasti hänet kaikista ahdin goista. Jumala antoi hänelle vii saut ta, niin että farao, Egyptin ku ningas, mieltyi häneen ja uskoi hänen hallintaansa koko Egyptin maan ja oman taloutensa.
[11] Sitten tuli koko Egyptiin ja Ka naa niin nälänhätä, vaikea ah din gon ai ka, eivätkä isämme saa neet mistään ravintoa.
[12] Mutta Jaakob kuuli, että Egyp tis sä oli viljaa, ja lähetti isämme sinne. Ensimmäistä käyntiä
[13] seurasi toinen, ja silloin Joo sef il maisi itsensä veljilleen ja fa rao sai tietää hänen suvustaan.
[14] Joosef lähetti sanan isälleen Jaakobille ja kutsui luokseen hä net ja koko sukunsa, seitsemänkymmentäviisi henkeä.
[15] Niin Jaakob meni Egyptiin. Siellä hän kuoli, samoin kantaisämme,
[16] ja heidät vietiin Sikemiin ja pantiin hautaan, jonka Abraham oli hopealla ostanut Sikemistä Hamorin pojilta.
[17] »Yhä lähemmäs tuli se aika, jolloin Jumala oli täyttävä Abra ha mille antamansa lupauksen. Israelin kansa kasvoi kasvamistaan Egyptissä,
[18] kunnes siellä nousi valtaan uu si kuningas, joka ei tiennyt mi tään Joosefista.
[19] Hän juonitteli kansaamme vas taan, sorti isiämme ja pakotti hei dät jättämään vastasyntyneet lap sen sa heitteille, etteivät ne jäi si eloon.
[20] Tuohon aikaan syntyi Moo ses, ja hän oli Jumalalle mieleinen. Kolme kuukautta häntä hoidettiin kotona,
[21] ja sitten hänet jätettiin heit teil le. Mutta faraon tytär pelasti hä net ja hoiti häntä omana poikanaan.
[22] Mooses sai parhaan egyp ti läi sen kasvatuksen ja osoitti ky kyn sä sekä sanoissa että teoissa.
[23] »Kun Mooses oli tullut neljän kymmenen vuoden ikään, hä nes sä heräsi ha lu mennä kat so maan israelilaisia, heimoveljiään.
[24] Nähdessään, miten julmasti yhtä heistä kohdeltiin, hän riensi apuun ja kosti pahoinpidellyn puo lesta lyömällä egyptiläisen hengiltä.
[25] Hän luuli veljiensä ym mär tä vän, että Jumala oli valinnut hä net heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet.
[26] Seuraavana päivänä hän tuli paikalle juuri kun kaksi heistä tap peli keskenään, ja hän yritti saada sovinnon aikaan. Hän sa noi: ’Mie het, tehän olette veljiä! Miksi te käytte toistenne kimppuun?’
[27] Mutta se mies, joka oli tap pe lun aloittanut, työnsi Moo sek sen syrjään ja sanoi: ’Kuka si nut on pan nut meidän päälliköksemme ja tuomariksemme?
[28] Aiotko tappaa minutkin, niin kuin eilen tapoit sen egyptiläisen?’
[29] Tämän kuultuaan Mooses pa ke ni. Hän eli sitten muukalaisena Midianin maassa, ja hänelle syn tyi siellä kaksi poikaa.
[30] »Kun oli kulunut neljäkymmentä vuotta, autiomaassa lähellä Siinainvuorta hänelle ilmestyi enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta.
[31] Mooses hämmästyi tätä nä kyä ja meni lähemmäs katsoakseen tarkemmin, mutta silloin hän kuu li Herran äänen:
[32] ’Minä olen sinun isiesi Ju ma la, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.’ Mooses alkoi vapista ei kä rohjennut katsoa.
[33] Mutta Herra sanoi hänelle: ’Rii su kengät jalastasi, sillä paik ka, jossa seisot, on pyhää maata.
[34] Minä olen nähnyt, miten kan saani sorretaan Egyptissä, ja kuul lut, miten se huokaa. Nyt olen as tunut alas vapauttaakseni kan sani. Tule, minä lähetän sinut Egyp tiin.’
[35] »TämänMooseksen israelilaiset olivat kieltäneet sanoen: ’Kuka sinut on pannut päälliköksi ja tuo ma rik si?’ Mutta juuri hänet Ju ma la lähetti päälliköksi ja vapaut ta jaksi, kun enkeli ilmestyi hänelle orjantappurapensaassa.
[36] Juuri hän johti heidät pois ja te ki ihmeitä ja tunnustekoja Egyp tis sä, Punaisellamerellä ja autio maassa neljänkymmenen vuo den ajan.
[37] Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: ’Jumala on veljien ne joukosta nostava teille pro fee tan, minun kaltaiseni.’
[38] Juuri Mooses, silloin kun kan sa oli koolla autiomaassa, välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille.
[39] Mutta meidän isämme eivät suostuneet tottelemaan häntä, vaan työnsivät hänet syrjään ja mielittelivät takaisin Egyptiin.
[40] He sanoivat Aaronille: ’Tee meille jumalia, jotka johdattavat meitä. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle mie helle, joka toi meidät pois Egyp tistä.’
[41] Niin he sitten tekivät sonnipatsaan, toivat sille uhreja ja viet ti vät ilojuhlaa tämän omatekoisen jumalansa kunniaksi.
[42] Mutta Jumala käänsi heille sel känsä ja hylkäsi heidät, antoi hei dän palvoa taivaan tähtiä. Näin hän sanotaan profeettojen kirjas sa: – Toitteko te minulle teuraita ja muita uhreja autiomaassa niiden neljänkymmenen vuo den ai ka na, toitteko, Israelin sukukunta?
[43] Molokin telttaa ja Raifanjumalan tähteä te kannoitte, ku via, jot ka itse olitte kumarretta vik senne tehneet! Niin pä minä siirrän teidät pois, Babylonin tuol le puo len.
[44] »Meidän isillämme oli autio maassa todistuksen teltta. Moo ses oli sen tehnyt, sen käskystä, joka hänelle puhui, näkemänsä mallin mukaan.
[45] Sen teltan meidän isämme sai vat perinnöksi, ja he toivat sen mu kanaan vallatessaan Joosuan joh dol la tämän maan kansoilta, jotka Jumala karkotti heidän tiel tään. Näin oli Daavidin aikaan saak ka.
[46] Jumala mieltyi Daavidiin, ja niin Daavid pyysi, että saisi etsiä asuinpaikan Jaakobin suvun Jumalalle.
[47] Mutta Salomo rakensi hä nel le asuttavaksi talon! Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa.
[48] Profeettahan sanoo:
[49] – Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni ko roke. Millaisen talon te mi nul le ra kentaisitte, sanoo Herra, mikä olisi minun asuinsijani?
[50] Olenhan omin käsin tehnyt tämän kaiken!
[51] »Te niskuroijat, ympärilei katut mutta sydämeltänne ja kor viltanne pakanat! Aina te olet te vastustamassa Pyhää Henkeä – niin kuin isänne, niin myös te!
[52] Onko yhtäkään profeettaa, jota tei dän isänne eivät olisi vai non neet? He tappoivat ne, jot ka en nalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te ka valtaneet ja murhanneet hänet!
[53] Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.»
[54] Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan.
[55] Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.
[56] Hän sanoi: »Taivaat ovat avoin na minun silmieni edes sä, ja Ih mi sen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!»
[57] Silloin he alkoivat huutaa suu reen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa.
[58] He raahasivat hänet ulos kau pun gista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saulnimisen nuoren miehen huostaan.
[59] Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: »Her ra Jeesus, ota vastaan minun hen keni.»
[60] Hän vaipui polvilleen ja huu si ko valla äänellä: »Herra, älä vaa di heitä tilille tästä synnistä!» Sen sanottuaan hän nukkui pois. {8:1a} Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Ste fa nos surmattiin.