[1] Niin siis erosimme heistä. Lähdimme merelle ja pur jeh dim me suoraan Kosin saa reen, seuraavana päivänä Rodokseen ja sieltä Pataraan.
[2] Patarassa löysimme laivan, jo ka oli lähdössä Foinikiaan, ja jat koim me siinä matkaamme.
[3] Kun Kypros tuli näkyviin, suun tasimme kulkumme sen eteläpuolitse Syyriaa kohti, ja niin saavuimme Tyrokseen, missä lai van oli määrä purkaa lastinsa.
[4] Tapasimme sikäläiset ope tus lap set ja viivyimme heidän luo naan viikon ajan. Hengen vaikutuksesta he varoittivat Paavalia menemästä Jerusalemiin.
[5] Kun viikko oli kulunut, läh dim me taas matkaan, ja kaikki veljet vaimoineen ja lapsineen saat toi vat meitä kaupungin ul kopuolelle saakka. Meren rannalla me yhdessä polvistuimme ja rukoilimme,
[6] ja sitten jätimme toisillemme hyvästit. Me nousimme laivaan, ja he palasivat kotiinsa.
[7] Tyroksesta lähdettyämme purjehdimme Ptolemaikseen; sinne merimatkamme päättyi. Me nim me tervehtimään veljiä ja viivyim me päivän heidän luo naan.
[8] Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesa reaan. Siellä menimme evan ke lis ta Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seit se mäs tä avustajasta,
[9] ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja.
[10] Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juu deasta Agabosniminen profeetta.
[11] Hän tuli luoksemme, otti Paa valilta vyön, sitoi sillä jal kan sa ja kätensä ja julisti: »Näin sa noo Pyhä Henki: tällä tavoin juuta lai set Jerusalemissa sitovat sen mie hen, jonka vyö tämä on, ja luo vut ta vat hänet pakanoiden käsiin.»
[12] Tämän kuultuamme me yh des sä Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin.
[13] Mutta Paavali sanoi: »Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Her ran Jeesuksen nimen tähden.»
[14] Kun hän ei antanut periksi, me rauhoituimme ja sanoimme: »To teutukoon Herran tahto.»
[15] Oltuamme Kesareassa jonkin aikaa varustauduimme matkaan ja lähdimme Jerusalemiin.
[16] Muutamat opetuslapset läh ti vät mukaan ja saattoivat meidät ma japaikkaan Mnasonnimisen kyproslaisen miehen luo. Mnason oli varhaisimpia opetuslapsia.
[17] Kun saavuimme Jerusalemiin, veljet ottivat meidät iloiten vas taan.
[18] Heti seuraavana päivänä Paa va li lähti meidän kanssamme ta paa maan Jaakobia, ja kaikki vanhimmatkin kokoontuivat paikalle.
[19] Paavali tervehti heitä ja kertoi seikkaperäisesti kaikesta, mitä Jumala hä nen palvelutyönsä kaut ta oli tehnyt pakanoiden parissa.
[20] Sen kuultuaan vanhimmat ylis ti vät Jumalaa, mutta sitten he sanoivat Paavalille: »Sinä tiedät, veli, että juutalaisia on tu hansit tain tullut uskoon, ja he kaikki vaativat kiivaasti lain noudattamista.
[21] Heille on sinusta kerrottu, että sinä opetat muiden kansojen kes kuu des sa eläviä juutalaisia hyl kää mään Mooseksen lain ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lap si aan ja elämästä kansamme ta po jen mukaisesti.
[22] Mitä siis tehdä? Varmastikin he saavat kuulla, että olet täällä.
[23] »Tee neuvomme mukaan: Täällä on neljä miestä, jotka ovat antaneet uhrilupauksen.
[24] Ota heidät mukaasi, puhdis taudu yhdessä heidän kans saan ja maksa heidän puolestaan, että he voivat leikkauttaa tukkan sa. Siitä kaikki ymmärtävät, että sinusta levitetyissä puheissa ei ole mi tään perää vaan sinäkin pidät kiinni laista ja elät sen mukaisesti.
[25] Uskoon tulleiden pakanoiden asian me jo olemme ratkaisseet. Me olemme kirjeitse ilmoittaneet heille, että heidän tulee karttaa epäjumalille uhrattua lihaa, sa moin verta ja myös lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta.»
[26] Paavali otti miehet mukaansa ja puhdistautui seuraavana päi vä nä heidän kanssaan. Sitten hän meni temppeliin ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumisaikansa päättyisi ja kunkin puolesta suoritettaisiin uhri.
[27] Juuri kun seitsemän päivän määräaika oli päättymässä, Aa si an maakunnasta tulleet juu ta lai set näkivät Paavalin temppelissä. He yllyttivät väkijoukkoa mu kaan sa, kävivät käsiksi Paavaliin
[28] ja huusivat: »Israelilaiset, tul kaa auttamaan! Tässä on se mies, joka kaikkialla levittää oppiaan ja puhuu meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan. Nyt hän on jopa tuonut kreik ka lai sia temppeliin ja saastuttanut tämän pyhän paikan.»
[29] He näet olivat vähän ai kai sem min nähneet efesolaisen Trofi moksen kaupungilla Paa va lin seu ras sa ja luulivat Paavalin tuoneen hänet temppeliin.
[30] Koko kaupunki joutui kuo huksiin, ja ihmisiä virtasi pai kal le joka puolelta. Väkijoukko ryn tä si Paavalin kimppuun, hä net raastettiin ulos temppelistä, ja temp pe lin portit lyötiin hänen ta ka naan kiinni.
[31] Väkijoukko olisi tappanut Paa valin, mutta silloin roomalaisen sotaväenosaston komentaja sai tie don, että koko Jerusalem kuohui.
[32] Hän otti kiireesti sadan pääl liköitä ja sotamiehiä mu kaan sa ja riensi paikalle. Kun juutalaiset näkivät komentajanja sotilaat, he lakkasivat lyömästä Paavalia.
[33] Komentaja astui lähemmäs, pidätti Paavalin ja käski panna hänet kaksiin kahleisiin. Hän ky syi sitten ihmisiltä, kuka mies oli ja mitä hän oli tehnyt.
[34] Väkijoukosta huusivat toiset sitä, toiset tätä, ja kun komentaja ei meteliltä saanut varmaa selkoa asiasta, hän käski viedä Paavalin kasarmiin.
[35] Kun oli päästy portaille saak ka, sotilaiden oli pakko kantaa hän tä, sillä raivostunut väkijoukko
[36] tunki heidän peräänsä ja huu si: »Kuolema sille miehelle!»
[37] Kun Paavalia jo oltiin vie mäs sä si sälle kasarmiin, hän kysyi komentajalta: »Saanko sanoa si nul le pari sanaa?» »Puhutko sinä kreikkaa!» ihmetteli komentaja.
[38] »Etkö siis olekaan se egyp ti läi nen, joka jonkin aikaa sitten nousi kapinaan neljäntuhannen murhamiehen kanssa ja vei hei dät autiomaahan?»
[39] Paavali vastasi: »Minä olen juutalainen, kotoisin Kilikian Tar soksesta, jonka kaikki var maan kin tuntevat. Pyydän sinua, salli minun puhua kansalle.»
[40] Komentaja suostui tähän. Paa va li asettui portaille seisomaan ja viittasi kädellään, ja kaikki vaikenivat. Hän alkoi puhua heille heprean kielellä: