[1] Maaherran virkaan astuttuaan Festus lähti kolmen päivän kuluttua Kesareasta Jerusalemiin.
[2] Ylipapit ja juutalaisten joh to mie het esittivät hänelle syytteensä Paavalia vastaan
[3] ja pyysivät sitä suosion osoi tusta, että hän haettaisi Paa va lin Jerusalemiin. He näet suunnittelivat väijytystä surmatakseen Paavalin matkalla.
[4] Festus kuitenkin vastasi, että Paavalia säilytettiin Kesareassa ja että hän itse aikoi kohta lähteä sin ne.
[5] »Tulkoot teidän johtajanne mu kaan», hän sanoi, »ja syyttäkööt häntä siellä, jos hän on jonkin rikoksen tehnyt.»
[6] Festus viipyi Jerusalemissa vain kymmenkunta päivää ja pa la si sitten Kesareaan. Heti seu raa va na päivänä hän istuutui tuomarinistuimelleen ja käski tuo da Paa va lin eteensä.
[7] Paavalin saavuttua kerääntyivät Jerusalemista tulleet juu ta lai set hänen ympärilleen ja ahdistivat häntä monin raskain syytöksin. He eivät kuitenkaan kyenneet näyt tä mään syytöksiään toteen.
[8] Paavali kiisti ne sanoen: »Mi tään väärää en ole tehnyt, en juu ta lais ten lakia, en temppeliä enkä keisaria vastaan.»
[9] Festus kuitenkin halusi päästä hyviin väleihin juutalaisten kans sa. Siksi hän kysyi Paavalilta: »Tah dotko lähteä Jerusalemiin? Asiasi ratkaistaisiin siellä minun johdollani.»
[10] Paavali vastasi: »Minä seison nyt keisarin tuomioistuimen edes sä, ja sen edessä minun asiani on ratkaistava. Juutalaisia vastaan en ole millään tavoin rikkonut, niin kuin itsekin hyvin tiedät.
[11] Jos kuitenkin olisin syyl lis ty nyt johonkin rikokseen, josta seu raa kuolemanrangaistus, olen kyl lä valmis kuolemaan. Mutta jos näiden miesten syytöksissä ei ole mitään perää, ei kukaan voi luo vut taa minua heidän käsiinsä. Mi nä vetoan keisariin.»
[12] Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja antoi sitten vas ta uk sen sa: »Olet vedonnut keisariin, niinpä menet keisarin eteen.»
[13] Jonkin ajan kuluttua tulivat ku ningas Agrippa ja Berenike Kesareaan tervehdyskäynnille Festuksen luo.
[14] Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus otti esille myös Paavalin tapauksen. Hän kertoi kuninkaalle: »Täällä on muuan mies, jonka Felix on jättänyt van keu teen.
[15] Jerusalemissa käydessäni juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytteen häntä vastaan ja vaativat hänelle tuomiota.
[16] Vastasin heille, ettei roo ma lais ten ole tapana jättää ketään syyttäjien armoille, vaan syy te tyn on näiden läsnä ollessa saatava puolustautua syytettä vastaan.
[17] Niinpä he tulivat tänne, ja vii py mättä, heti seuraavana päivänä minä ryhdyin istumaan oikeutta ja käskin tuoda miehen eteeni.
[18] Syyttäjät asettuivat hänen ympärilleen mutta eivät syyt tä neet häntä mistään sellaisesta rikkomuksesta kuin odotin.
[19] He olivat eri mieltä kuin tämä Paavali joistakin omaa uskontoaan koskevista kiistakysymyksistä ja puhuivat jostakin Jeesuk sesta, joka on kuollut mut ta jon ka Paavali väittää elävän.
[20] Kun en ole perehtynyt täl lais ten riitojen selvittelyyn, kysyin, tahtoisiko hän lähteä Je ru sa le miin ja antaa ratkaista asiansa siellä.
[21] Tämä Paavali kuitenkin vaati päästä keisarillisen majesteetin tutkittavaksi ja pyysi vartiota sii hen saakka, ja niin käskin pitää häntä vankilassa, kunnes lähetän hänet keisarin eteen.»
[22] Agrippa sanoi Festukselle: »Minäkin kuulisin mielelläni sitä miestä.» »Huomenna kuulet», vastasi Festus.
[23] Seuraavana päivänä Agrippa ja Be renike saapuivat kaikessa loistossaan. Ylimpien sotilashenkilöidenja kaupunginjohtomiesten saattamina he menivät juhlasaliin, ja Festus käski tuoda Paa va lin sisään.
[24] Festus sanoi: »Kuningas Ag rippa ja kaikki te muut, jotka olet te täällä! Tässä näette mie hen, jonka tähden juutalaiset sekä Jerusalemissa että täällä ovatjoukolla ahdistaneet minua ja vaa ti mal la vaatineet, ettei hänen saa antaa elää.
[25] En ole kuitenkaan todennut hänen tehneen mitään sellaista, mistä seuraisi kuo leman ran gais tus. Mutta nyt hän on itse vedon nut keisarilliseen majesteettiin, ja siksi olen päättänyt lähettää hänet keisarin eteen.
[26] Minulla vain ei ole mitään täs mäl li siä tosiasioita kirjoitettavaksi hänestä herralleni. Siksi olenkin tuonut hänet teidän eteenne – en nen kaikkea sinun kuultavaksesi, kuningas Agrippa – jotta tämän tutkinnan jälkeen tietäisin, mitä kirjoittaa.
[27] Eihän olisi asianmukaista lä het tää vankia matkaan ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään.»