[1] Viiden päivän kuluttua Kesareaan saa pui ylipappi Ananias, muutamia kansan vanhimpia sekä asianajaja Tertullus, ja maa her ran edessä he esittivät syytteen Paavalia vastaan.
[2] Kun Paavali oli kutsuttu si sään, Ter tullus aloitti syytöspuheensa: »Sinun ansiostasi, korkeasti kunnioitettu Felix, olemme saaneet nauttia vakaasta rauhasta, ja si nun huolehtivassa hallinnossasi tä män kansan olot ovat suuresti parantuneet.
[3] Tämän me kiitollisina tun nus tam me, aina ja kaikin tavoin.
[4] En halua vaivata sinua pitkään, pyydän vain, että hetken aikaa hyväntah toisesti kuuntelisit meitä.
[5] Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. Hän on nasaretilaisten lahkon joh ta ja, ja kaikkialla, joka puolella maailmaa hän on lietsomassa levottomuutta juutalaisten keskuudessa.
[6] Hän yritti saastuttaa temp pe linkin, mutta siitä teosta me otim me hänet kiinni.
[8] Häntä kuulustelemalla voit itse päästä perille kaikesta siitä, mistä me häntä syytämme.»
[9] Juutalaiset yhtyivät tähän syytökseen ja vakuuttivat, että asia oli niin.
[10] Maaherra nyökkäsi Paa va lil le, ja tämä alkoi puhua: »Tiedän, että olet jo monet vuodet ollut tä män kansan tuomarina, ja siksi voin turvallisin mielin puolustaa itseäni.
[11] Siitä, kun tulin Jerusalemiin rukoilemaan, ei ole enempää kuin kaksitoista päivää – tämän voit itse tarkistaa.
[12] Minun ei ole havaittu väit te levän kenenkään kanssa eikä kii hot ta van kansaa, ei temppelissä, ei synagogissa eikä kaupungilla.
[13] Liioin eivät nämä miehet voi edessäsi näyttää toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät.
[14] Mutta sen minä sinulle tun nus tan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sa notaan, minä uskon,
[15] ja yhtä lailla kuin nämä tässä minä toivon ja odotan, että Ju ma la herättää kuolleista niin hurs kaat kuin jumalattomat.
[16] Siksi teen kaikkeni, että mi nul la aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.
[17] »Oltuani vuosikausia poissa tulin nyt tuomaan kansalleni rahalahjaa ja toimittamaan uhreja.
[18] Juuri näissä tehtävissä minä temppelissä olin, kun eräät Aa si as ta tulleet juutalaiset tapasivat minut. Olin puhdistautunut, vä keä ei ollut koolla eikä mellakasta tie toa kaan.
[19] Noiden miesten pitäisi olla itse täällä sinun edessäsi minua syyttämässä, jos heillä on jotakin minua vastaan.
[20] Tai sanokoot nämä, minkä rik komuksen he havaitsivat sil loin, kun seisoin neuvoston edessä.
[21] Yhdestä lauseestako tässä on kysymys, siitä, että heidän edes sään huusin: ’Kuolleiden ylös nou semuk sen tähden minä tänään olen teidän tuomittavananne’?»
[22] Felix, joka oli tarkoin perillä Herran tiestä, siirsi heidän oikeusjuttunsa tuonnemmaksi sanoen: »Kun komentaja Lysias tulee, otan asianne ratkaistavaksi.»
[23] Hän antoi sadanpäällikölle käskyn, että Paavalia oli pi det tä vä vankilassa mutta hänelle oli suotava helpotuksia eikä hänen ystäviään saanut estää pitämästä hänestä huolta.
[24] Jonkin ajan kuluttua Felix tuli juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa vankilaan, lähetti ha ke maan Paavalia ja kuunteli, mitä tämä kertoi uskosta Kristukseen Jeesukseen.
[25] Mutta kun Paavali puhui Ju ma lan tahdon mukaisesta elä mäs tä, halujen hillitsemisestä ja tu le vas ta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: »Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on ai kaa.»
[26] Hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, ja siksi hän ta van takaa haetti Paavalin luok seen ja keskusteli hänen kanssaan.
[27] Kahden vuoden kuluttua Felixin tilalle tuli Porcius Festus, ja koska Felix halusi pysyä hy vis sä väleissä juutalaisten kanssa, hän jätti Paavalin vankeuteen.