[1] Paavali, Kristuksen Jee suk sen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, ter vehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rak kai ta ja hänen kutsumiaan pyhiä.
[2] Julistamani evankeliumi, jon ka Jumala on profeettojensa suul la edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa,
[3] on sanoma hänen Pojastaan. Inhimil lisen syntyperänsä puo lel ta hän oli Daa vidin jälkeläinen;
[4] pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnouse muksessa tähän ase maan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme,
[5] ja häneltä minä olen saanut ar mon ja apostolinviran, jotta hä nen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.
[6] Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te.
[7] Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen ar mo ja rauha teille.
[8] Ensiksi kiitän Jeesuksen Kris tuk sen kautta Jumalaani teistä kai kista, sillä teidän uskostanne kerrotaan kaikkialla.
[9] Jumala, jota henkeni voimalla palve len julistaessani evankeliumia hänen Pojastaan, todistaa, että muistan teitä aina rukouksissani.
[10] Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Juma lan tahto.
[11] Kaipaan päästä tapaamaan tei tä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vah vis taa teitä,
[12] tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme.
[13] Teidän on syytä tietää, veljet, että olen monta kertaa suun ni tel lut matkaa luoksenne mutta tähän saakka minulle on aina tullut jokin este. Tahtoisin korjata satoa myös teidän luonanne, niin kuin olen korjannut muidenkin kansojen parissa.
[14] Olen velassa sekä kreikka lai sille että barbaareille, sekä viisail le että tyhmille,
[15] ja siksi haluaisin päästä ju lis ta maan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.
[16] Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.
[17] Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: »Uskosta vanhurskas saa elää.»
[18] Jumalan viha ilmestyy tai vaas ta ja kohdistuu kaikkeen ju ma lattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pi täes sään to tuutta vääryyden vallassa.
[19] Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. On han Jumala ilmaissut sen heille.
[20] Hänen näkymättömät ominaisuu tensa, hänen ikuinen voi man sa ja jumaluutensa, ovat maa il man luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hä nen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustau tua.
[21] Vaikka he ovat tunteneet Ju ma lan, he eivät ole kun ni oit ta neet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ym märtämätön sydämensä on pimentynyt.
[22] He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi,
[23] ja he ovat vaihtaneet katoa mat toman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
[24] Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sel lai seen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.
[25] He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kun ni oit ta neet ja palvelleet luotua ei vät kä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
[26] Siksi Jumala on jättänyt hei dät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen,
[27] ja miehet ovat samoin luo pu neet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heis sä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan kes ke nään säädyttömyyttä ja saavat an saitsemansa palkan.
[28] Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.
[29] He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ah neut ta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, pe tollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat
[30] ja parjaavat, vihaavat Ju ma laa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, re henteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia,
[31] ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.
[32] Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyt täy ty vät tällä ta voin, ovat ansainneet kuoleman, he toi mivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.