[1] Kesareassa oli Corneliusniminen mies, joka palveli sadanpäällikkönä niin sanotussa Italialaisessa kohortissa.
[2] Hän oli hurskas ja jumalaapel käävä, niin kuin koko hänen per hekuntansakin, hän antoi run saas ti almuja juutalaisille ja ru koi li alati Jumalaa.
[3] Kerran hän iltapäivällä yh dek sän nen tunnin vaiheilla näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: »Cornelius!»
[4] Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: »Mitä tahdot, herra?» Enkeli vastasi: »Rukouk sesi ja almusi ovat uh ri na nous seet Jumalan eteen, ja hän on muis tanut sinut.
[5] Lähetä nyt miehiä Joppeen nou ta maan tänne Simon, jota kut su taan myös Pietariksi.
[6] Hän asuu Simonnimisen nah kurin luona, jonka talo on me ren rannalla.»
[7] Kun enkeli tämän puhuttuaan oli mennyt pois, Cornelius kutsui luokseen kaksi palvelijaansa sekä yhden läheteistään, hurskaan sotilaan.
[8] Hän kertoi heille kaiken ja lä het ti heidät Joppeen.
[9] Seuraavana päivänä, kun mie het olivat matkalla ja jo lä hes tyi vät kaupunkia, Pietari nousi kuu den nen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.
[10] Hänen tuli nälkä ja hän halusi ruokaa, mutta sillä aikaa kun ate ri aa valmistettiin hän joutui hurmoksiin.
[11] Hän näki taivaan avoinna, ja taivaasta tuli alas ikään kuin suuri purjekangas, joka laskettiin maa han neljästä kulmastaan kannateltuna.
[12] Siinä oli kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia ja ma te li joi ta, sekä taivaan lintuja.
[13] Samassa hän kuuli äänen: »Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!»
[14] Mutta hän vastasi: »Ei, ei, Herra! En ole koskaan syönyt mi tään epäpuhdasta tai kiellettyä.»
[15] Silloin ääni puhui uudelleen: »Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.»
[16] Tämä tapahtui kolmesti. Heti sen jälkeen kangas nostettiin tai vaa seen.
[17] Kun Pietari vielä ihmetteli, mitä hänen näkynsä oikein tar koit ti, Corneliuksen lähettämät mie het ilmaantuivat portille. He oli vat kyselemällä löytäneet Simo nin talon
[18] ja tiedustelivat nyt kuuluvalla äänellä, oliko talossa vieraana Si mon, toiselta nimeltä Pietari.
[19] Pietarin yhä pohtiessa näky ään Henki sanoi hänelle: »Kolme miestä kysyy sinua.
[20] Mene alas ja lähde epä röimät tä heidän mukaansa. Minä olen lähettänyt heidät.»
[21] Pietari meni alas miesten luo ja sanoi: »Minä olen se, jota etsitte. Mikä on asianne?»
[22] Miehet vastasivat: »Pyhä en ke li on ilmestynyt sadanpäällikkö Corneliukselle, joka on hurskas ja jumalaapelkäävä mies ja hyvässä maineessa kaikkien juutalaisten keskuudessa. Enkeli käski hänen kutsua sinut kotiinsa ja kuun nel la, mitä sinulla on sanottavana.»
[23] Silloin Pietari pyysi miehet si sään vieraikseen. Seuraavana päi vänä Pietari lähti matkaan mies ten kanssa, ja muutamat Joppessa asuvat veljet tulivat hä nen mu kaan sa.
[24] Sitä seuraavana päivänä hän tuli Kesareaan. Cornelius oli kut su nut koolle sukulaisensa ja lä him mät ystävänsä ja odotti tulijoita.
[25] Kun Pietari oli astumassa si sään, Cor¬nelius tuli häntä vastaan ja kumartui hänen edessään maa han saakka.
[26] Mutta Pietari sanoi: »Nouse, mi nä olen vain ihminen niin kuin sinäkin», ja auttoi hänet ylös.
[27] Sitten hän Corneliuksen kans sa keskustellen meni sisään ja ta pa si siellä suuren joukon ihmisiä.
[28] Hän sanoi heille: »Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sal lit tua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä hei dän luokseen. Jumala on kui ten kin osoittanut minulle, ettei ke tään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena.
[29] Siksi lähdin vastustelematta, kun minua tultiin hakemaan. Nyt tahtoisin tietää, miksi te pyysitte minua tulemaan.»
[30] Cornelius vastasi: »Kolme päivää sitten olin tähän aikaan, yh deksännellä tunnilla, täällä kotonani rukoilemassa. Silloin seisoi yhtäkkiä edessäni mies, jolla oli hohtavan valkeat vaatteet,
[31] ja hän sanoi: ’Cornelius, Ju ma la on kuullut rukouksesi ja muistanut almusi.
[32] Lähetä sana Joppeen ja kutsu luoksesi Simon, jota sanotaan myös Pietariksi. Hän asuu nahkuri Simonin talossa meren rannalla.’
[33] Niinpä lähetin heti nou ta maan sinua, ja teit hyvin, kun tulit. Nyt olemme kaikki täällä Jumalan edessä kuullaksemme, mitä Her ra on sinun käskenyt puhua.»
[34] Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: »Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä.
[35] Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kan saan tahansa.
[36] Hän lähetti Israelin kansalle sanansa, ilmoitti hyvän sanoman rauhasta, jonka Jeesus Kristus on tuonut – hän, joka on kaikkien Herra.
[37] »Te tiedätte, mitä on ta pah tu nut ensin Galileassa ja sitten kaik kial la Juudeassa sen jälkeen kun Johannes saarnasi ja kastoi.
[38] Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voi mal la. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen val taan, sillä Jumala oli hänen kans saan.
[39] Tämän me voimme vahvistaa to deksi, kaiken tämän, minkä hän teki Juudean maassaja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat,
[40] mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä ja antoi hä nen ilmestyä –
[41] ei kaikelle kansalle, vaan to distajille, jotka Jumala oli en nal ta valinnut, meille, jotka söim me ja joimme hänen kanssaan sen jäl keen kun hän oli noussut kuol leis ta.
[42] Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että juuri hä net Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi.
[43] Hänestä kaikki profeetat to dis ta vat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voi mas ta syntinsä anteeksi.»
[44] Pietarin vielä puhuessa las keu tui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.
[45] Kaikki Pietarin mukana tul leet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin;
[46] he kuulivat, kuinka nämä pu hui vat kielillä ja ylistivät Ju ma lan suuruutta. Silloin Pietari sanoi:
[47] »Kuka voi estää kastamasta ve dellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?»
[48] Hän käski kastaa heidät Jee suk sen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sin ne vielä muutamaksi päiväksi.